Tiramisun kanssa on varmaan mahdoton epäonnistua

Tiramisu marjoista

Olen aina luullut, että tiramisu on tosi vaikea. Höpsis. Helppo ja lähes nopea. On siinä jonkin verran rätäämistä. Tutkailin netistä, että reseptejä on monenlaisia, on ilman munia kerman kera ja ilman Mascarpone-juustoa. Sitten on tietysti se alkuperäinen kahviversio, mutta nyt ovat marjat parhaimmillaan. 

Minä valitsin tiramisun munien kera ja ehdottomasti Mascarponen kanssa. Mieheni pyysi tekemään ilman, koska juusto on niin täyttä tavaraa ja hänelle tulee ähky. Ehdotin, että hän voisi syödä sitä vähemmän. Se ei kuulemma ole mahdollista, koska se on niin hyvää. 

Minusta näppärin tapa erotella keltuaiset valkuaisista on tehdä se munan kuorilla. Tulee paljon siistimpää, kuin kaapista löytämälläni munanerottimella. Jonkun edellisen tyttöystävän perintö. 

Minulla on nyt kokemusta peräti kahdesta tiramisusta. Ensimmäisen kanssa pyysin naapurin Samanthan vahtimaan minua, etten vain lue italialaista reseptiä väärin. Kuten vaikkapa, että aijaa... ihanko oikeasti tiramisu on raakoja kananmunia. Sitä paitsi me käytämme hänen tehosekoitintaan, niin sen sitten samalla. 

Kumpikin oli menestys. Olen aika varma, että tätä on liki mahdoton ryssiä. Ainoa tapa lienee, että keksit eivät ehdi kostua tarpeeksi tai että unohtaa juustomunapläjäyksen lämpimään pöydälle. Iloista ruokamyrkytystä sitten vaan. No kun miettimään alkaa, niin ainahan tätä voi tarjota laktoosi-intolerantille keliaakikolle. Oivoi.

Viimeksi tein sen nyyttikestien jälkiruuaksi. Sain aplodit. Nyt ymmärrän amerikkalaisissa ihmissuhdesarjoissa usein kuvatun kotiäitien suorituspaineen. Seuraavalla kerralla minulla on odotuksia täytettäväksi ja minähän olen täysi amatööri ja ystävissäni on huimia kakkutaitureita. No, onneksi täällä ollaan suorasukaisia, mutta kilttejä.

Tarpeet: Mascarponejuustoa, munaa, sokeria, marjoja, sitruuna, hunajaa, vaniljasokeria, Savoiardi tai Pavesini -keksejä. Lasivuoka.

Crema

500 g Mascarpone

3 uova/munaa

Ripaus suolaa

Puoli desiä sokeria

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuainen ja sokeri vaahdoksi ja lisää  astiaan missä on Mascarpone ja sekoita. Lisää valkuaiseen pikkiriikkinen ripaus suolaa ja vatkaa se kovaksi vaahdoksi. Lisää Mascarponeen nötisti sekoittaen. Minulle oli yllätys kuinka kovaa Mascarpone on. Aineksia kesti kyllä sekoittaa sen verran reippaasti, että ne olivat tasiainen crema. 

Marjamehu/sose

Ainakin puoli litraa marjoja ja päälle vielä koristeluun enemmän. Minä käytin varmaan lähemmäs litran mustikoita ja vadelmia.

Hunajaa (käytin noin reilun teelusikallisen)

Yhden sitruunan mehu

Jos haluat, niin vaniljasokeria

Tiramisun marjaohjeita on vaikka minkälaisia. Joissakin käytetään marjalikööriä. Italiassa on erikseen myytävänä likööriä jälkiruokiin. Tähän seokseen voi käyttää myös sellaista, mutta silloin maista tarvitsetko hunajaa tai vaniljasokeria. Minä yhdistelin reseptini eri ohjeista  ja tässä sitruuna antoa raikkaan takapotkun ja hunaja pyöristää makua.

Sekoitin ainekset tehosekoittimessa ja lisäsin hunajaa maun mukaan. Laitoin myös hyvin vähän vettä, sillä marjaseoksen on oltava aika nesteinen, että se kostuttaa keksit. Marjojen mehuisuudessa on eroja, joten päätä veden määrä sen mukaan. Jotkut käyttävät lisänä mehua tai pelkästään mehua sitruunan sijaan. Minä en, sillä käyttämistäni marjoista irtosi riittävästi nestettä. Pensasmustikoissa on aika lailla vettä. 

Ota joko Pavesini tai Savoiardi -keksejä. Pavesinit ovat ohuita kuin kissankielet ja niistä tulee vuokaan useampi kerros. Savoiardi on paksu puikkokeksi ja siitä tulee aika kakkumainen lopputulos. Minä tykkäsin Savoiardista, mutta tosi hyvää tuli ensimmäisestä versiostani Pavesineillakin. 

Koska en Suomessa ollessani koskaan ehtinyt edes ajattelemaan tiramisun tekemistä, en tiedä saako näitä Suomesta, mutta vahva veikkaus on kyllä. Onhan tämä niin suosittu jälkiruoka kaikkialla. Suomalaisissa resepteissä puhutaan näemmä tiramisu-kekseistä ja ne näyttävät kuvissa aika paljon Savoiardilta. 

Ota suorakaiteen muotoinen lasivuoka, lado pohjalle cremaa, upota keksi kerrallaan marjaseokseen, niin että keksit tippuvat sosetta ja asettele niistä kerros vuokaan. Sitten päälle taas cremea ja sen päälle taas marjoissa uitettuja keksejä. Savoiardeista minun vuokaani mahtui vain kaksi kerrosta. Pavesineja meni varmaan neljä tai viisi. Marjasosetta jäi aina vähän yli. Kaadoin sen vuokaan keksien päälle. 

Molemmilla kerroilla laskin creman määrän väärin ja sitä jäi pinnalle liian vähän. Ei se mitään. Kun koristelee kaakaojauhoilla ja marjoilla, niin tulos on komea.

Laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi ennen syömistä. Keksien täytyy saada muhia soseen ja creman kanssa. Parasta tiramisu on huomenna. 

Tira mi su tarkoittaa muuten nosta (=tira) minut (=mi) ylös (=su). Sehän on energiapommi. 

Toisenlainen mustikkapiirakka – torta ai mirtilli anche in italiano

La ricetta della torta ai mirtilli ci trovi alla fine.

Meillä elää legenda, että äitini Ebba syötti minulle lapsena vain mustikoita. Koska söin lapsena määrättömästi aitoja suomalaisia metsämustikoita, olen niin pitkä ja hoikka. Ruumiinrakenteeni nimittäin väistämättä tulee jossain vaiheessa puheeksi, koska minä syön paljon... Naapurin Mattia selittää sitä tarinaa aina, kun tulee puhetta mirtillistä, eli mustikoista. Onhan se mustikka terveellinen marja, ei siinä mitään, mutta ehkä tässä nyt kuitenkin geenibingossa vain sattui käymään hyvä hukkaputki.

Joka tapauksessa, kun vien tuomisena mustikkapiirakan, niin sille on olemassa tarina, vaikka Ebba-äidin mustikkapiirakka oli kyllä ihan erilainen. Se osa tarinassa pitää paikkansa, että söin vuodessa ainakin pari kolme ämpärillistä mustikoita.

Täällä Italiassakin saa todella hyviä mustikoita. Aitoa metsämustikkaa kasvaa vuorilla ja meidän lähellämme asuva puutarhuri myy puhdistettua pensasmustikkaa. Kolmen euron hinta pienestä roveesta on kohtuusuolainen, mutta mustikat ovat todella hyviä. Viimeksi hän antoi kaksi rovetta kaupan päälle, mutta vaati maksuksi tämän lappilaisen mustikkatorttuni reseptin. Olen sen siis kirjoittanut myös italiaksi ja se on tämän tekstin lopussa.

Mustikkapiirakan pohjalla on italialaisista jälkiruuista tuttu frolla, eli voitaikina. Tosin nojasin omassa reseptissäni enemmän ranskalaisen mansikkatortun reseptiin. Muuttelin ainesosia sen mukaan mitä täältä löysin. Päälle tehdään crema pasticcera, mikä on yhtä kuin vaniljainen täytekiisseli. Arastelin sen tekemistä, mutta sehän oli tosi helppo. Tarvitsee vain sekoittaa koko ajan pontevasti.

Syömme ystävien kanssa usein päivällistä nyyttikestiperiaatteella. Yksi tuo viinit, toinen jälkiruuat, kolmas alkupalat… Tekeleeni ovat olleet ilmeisen kelvollisia, sillä minut on usein pyydetty tuomaan jälkiruoka. En minä mikään kakkutaituri ole. Jälkiruokani ovat varsin kotona tehdyn näköisiä.

Frolla, eli voitaikina:

3 dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

Yhden sitruuna kuori raastettuna

100 g kylmää voita palasteltuna

1 muna (tai vaihtoehtoisesti vain keltuainen)

Yhdistä ensin jauhot, sokeri, leivinjauhe ja sitruunakuori. Palastele kylmä voi. Se on todellakin syytä olla kylmää voita. Koetin pari versiota huoneenlämpöisellä ja sitten jopa vähensin voin määrää. Höpöjä. Taikinasta tuli kuivaa ja vaikeasti käsiteltävää, vaikka kyllä edelleen hyvää.

Kun voi on nypitty jauhoihin kokonaan ja tasaisesti, on aika sekoittaa muna. Jos käytät koko munan, on pohja vähän kakkumaisempi ja helpommin kaulittava, kuin jos käytät vain keltuaisen. Olen kokeillut molempia ja tykkään enemmän koko muna -versiosta.

Leivo taikina palloksi, kääri tuorekelmuun ja laita ainakin tunniksi jääkaappiin. Olen joskus jättänyt useammaksikin tunniksi. Taikina ei ottanut itseensä.

Frollan levätessä tee täytekiisseli, eli italialaisten rakastama crema pasticcera. Äläkä sitten yritä tehdä jotain muuta samalla, kun kiisselin alla on tuli. Meillä se tosiaan on tuli, sillä italialaiseen tapaan meillä on kaasuliesi.

Crema/vaniljainen täytekiisseli

2,5 dl eli yksi purkki Panna frescaa, mikä on kermaa.

Noin reilu puoli desiä vettä, jolla huutelin kermapurkin.

2 tl vaniljasokeria

2 kpl keltuaista

½ dl sokeria

2 rkl maissijauhoa

Mittaa kaikki ainekset kattilaan siten, että laita maissijauho viimeisenä ja sekoita hyvin.

Sitten lämmitä kermaa pienellä lämmöllä jatkuvasti sekoittaen, kunnes näyttää siltä, että kiisseli saattaisi ehkä kuvitella alkavansa kiehua. Vaiheen tunnistaa kyllä siitä, että yhtäkkiä maissijauho pätkähtää paksuksi ja kaipaa ankaraa sekoitusta. Ota se heti pois liedeltä ja siirrä viilenemään.

(Esimerkiksi Yhteishyvä-lehden ohje cremaan on 2 dl kermaa, 1 dl maitoa, 2 rkl perunajauhoa ja muuten sama virsi.)

Sama mustikkamyyjä myi myös hyviä vadelmia.

Kun aika on täysi, ota frolla jääkaapista ja joko kauli tai likistele se sormin leivinpaperin päällä piirakkavuoan kokoiseksi niin, että saat piirakkaan reunat.  Voit käyttää avattavaa piirakkavuokaa. Minä käytin tavallista piirakkavuokaa ja valmis pohja oli helppo nostaa leivinpaperista pitäen siitä pois.

Likistelin taikinan muotoonsa sormin, koska meillä ei ole kaulinta. En ole vielä nähnyt tarpeelliseksi ostaa. Keittiössämme on hyvin vähän kaappitilaa. Minulla on sen vuoksi vain yksi taikinakulhokin. Tässä talossa ei Tupperware juhli, toisin kuin entisessä keittiössäni Suomessa.

Nosta leivinpaperin päälle kaulittu taikinalevy vuokaan ja leikkaa leivinpaperista ylimääräinen pois. Pistele pohja haarukalla. Paista pohja uunin puolivälin paikkeilla 200 asteessa.

Paistamisessa on kaksi vaihetta. En ole kokeillut oikaista tätä. Ensimmäinen 8 minuuttia paistetaan niin, että taikinan reunat on peitetty foliolla. Sitten folio otetaan pois ja paistetaan seuraavat 8 minuuttia. Ja se todella on 8 minuuttia, ainakin meidän uunissamme.

Tämän jälkeen piirakka nostetaan pois vuoasta ja annetaan jäähtyä.

Jäähtyneen pohjan päälle kumotaan crema ja ladotaan halutut marjat.

Piirakasta pitäisi riittää kahdeksalle hengelle, mutta meillä sen kyllä hävitti viisi syöjää.

Seuraavaksi haluan tehdä Tiramisun.

Ja sama italiaksi:

Torta al frutti di bosco/ai mirtilli

Frolla
3dl farina
100g burro freddo in pezzi
1 uovo intero o/ solo tuorlo (come vuoi. Con uovo intero frolla è piu elastico. Io preferisco intero)
1 cucchiaio piccolo lievito
1/2 dl zucchero
1 limone grattugato

Mescola farina, lievito, zucchero e limone. Lavora il burro con l’ingrediente secco e poi aggiungi l’uovo e mescola. Avvolgere la frolla con un foglio di pellicola e lascia riposare nel frigo un’ora.

Crema
250g panna
Circa 1/2 dl acqua
1/2dl zucchero
2 cucchiai piccoli vanilja
2 cucchiai grandi amido di mais
2 tuorli

Metti tutti gli ingredienti nella pentolina. Metti mais per ultimo. Riscalda a fuoco basso e mescola. Lasciala raffreddare.


Stendere la frolla sopra carta forno e mettila sulla tortiera. Fa i buchi con una forchetta.
Riscalda il forno a 200 gradi
Copri l’orlo con alluminio e metti in forno per 8 minuti.
Togli l’ allumino e cuoci altri 8 minuti

Quando è raffreddato aggiungi la crema e i frutti di bosco

Buon appetito

Älä purista foliota liian tiukasti taikinaan.