 |
| Leikkikentät houkuttelivat meidät aikuisetkin kiipeilemään. |
Minua jännitti ihan valtavasti, kun rakkaat naapurimme
tulivat Suomeen vierailulle heinäkuun ensimmäiseksi viikoksi. Asiasta oli
puhuttu vuosikausia ja viimein me Samanthan kanssa päätimme, että nyt ne liput
ostetaan. Minua pelotti ensinnäkin sää. Varoitin jo naurettavuuksiin asti, että
Suomen sää on kaikkea mahdollista kylmästä kymmenen asteen vesisateesta yli
kolmenkymmenen asteen helteeseen. Seuraavaksi minua pelotti ruoka, vaikka
Sergio on jo Suomessa monta kertaa todennut, että hyvää se on, kunhan valitsee oikein.
Halusin heidän näkevän yöttömän yön, kauniin Tampereen
puistot ja kosken järvineen, aitoa suomalaista mökkielämää ja tietenkin meidän
hevosemme Harrin. He eivät ole mitään nirppanokkia, vaan eri puolilla Eurooppaa
asuneita ja paljon matkustavia.
Lopulta oli yllätys mikä kaikki heitä viehätti.
Pullonpalautusautomaatti. Siitä täytyi ottaa oikein kuva.
Juomien ostaminen tuntui suorastaan tienaamiselta, vaikka kyllä vieraat
ymmärsivät, että saivat vain itse maksamansa pantin takaisin. Päätimme yhdessä,
että kannatamme lämpimästi pullopanttijärjestelmää koko Eurooppaan.
Lapset. Niitä näkyi kaikkialla paljon enemmän kuin Italiassa
ja suomalaiset suhtautuivat lapsiin lämpimästi. Olin huomiosta hyvin ilahtunut.
Olen itse kokenut, että Italiassa lapsi otetaan esimerkiksi ravintolassa huomioon
mutkattomammin.
Leikkikentät. Upeasti varustellut leikkikentät Tampereella
ja Helsingissä saivat aikuisetkin kiipeilemään ja leikkimään. Otamme
kuulemme kiipeilyn vaarat rennosti:Jos tippuu, voi sattua, muttei kuole.
Tästäkin ilahduin, sillä olen aina ajatellut meidän olevan Suomessa
sääntönihilistejä ja ylivarovaisia.
Bussikatokset ja sade. Kun satoi, niin tamperelainen
todellakin seisoi bussikatoksen ulkopuolella, koska katoksessa oli jo joku.
Tästä riitti huumoria pidempäänkin.
Ruoka. Se on hyvää, mutta tarjolla on paljon raskasta ja
lihottavaa. Jos haluaa syödä laadukasta lihaa, kalaa ja vihanneksia, niin
kallista on. Puolivalmisteet eivät tulleet kuuloonkaan, mutta sitten ihmeekseni
marssimme viimeisenä iltana ostamaan kuusi kappaletta pakastepitsaa. Kyllä se näemmä
kelpaa italialaisillekin. Paremman luokan kengänpohjaahan se oli, jos ihan
rehellisiä ollaan.
Komeita miehiä. Kaikki totesivat niin sukupuolesta
huolimatta. En käynyt perusteita sitten enempää kyselemään. Onneksi olkoon
suomalaiset miehet.
Luonto. Vihreää, vihreää, vihreää. Kaikki Suomessa on
vihreää, tasaista, pientä ja samalla kaunista ja happirikasta. En ollut tullut ajatelleeksi, että ystäväni asuvat Italian maalla. Siksi varsinkin
Samantha halusi kaupunkiin. Tampere on kuin ydinsodan jäljiltä ratikkatyömaan
takia, mutta onneksi reilun päivän reissullamme Helsingissä Oodi-kirjasto ja Amos
Rexin kattoikkunat auttoivat kaupunkinälkään ja kyllä kaupunkia löytyi Tampereeltakin.
Järvet. Järvissä ei kuulemma
voi uida. Mökkireissullamme minä ja Mattia, 6v, olimme ainoat, jotka pulahtivat
järveen. Pohjan pehmeys epäilytti ja niin kauniita kuin ulpukat ovatkin,
niiden kosketus ei viehättänyt vieraita. Vieraat eivät osanneet soutaa. Mistä olenkaan saanut päähäni, että kaikki
osaavat. Mökkireissu oli silti elämys ja saunassa kului tuntikaupalla. Italiassahan
on vankka kylpyläkulttuuri ja myös saunoja. Kiitos ystävällemme mökin vuokrasta
<3
Särkänniemi. Huikea paikka. Monipuolinen, turvallinen,
järjestelmällinen, nopea, kaunis. Ainoa kummastus oli, että käytössä oli
pelkästään suomen kieli. Englanniksi ei ollut edes mitään varoitusta saati selostetta.
Poni puri vain suomeksi, moottoripyöräkyytiä simuloivan koneen
lähtökiihdytyksestä varoitettiin vain suomeksi, akvaariossa ihastuttava kalojen
ruokkiminen selostettiin vain suomeksi.
Mutta se monipuolisuus. Laitteita oli hurjista helppoihin,
oli tyräjytkää ja vauhtia. Suosikkimme oli vanha kunnon Tornado. Vieraat
totesivat ilahtuneita, että monet laitteet olivat peräisin Italiasta.
Yötön yö. Samantha on aika tarkka Mattian
nukkumaanmenoajoista. Koko ajan taivaalla killuva aurinko hämäsi hänet ilta toisensa
jälkeen: ”Mitä! Kello on 11 yöllä.” Elämys toimi. Yötön yö oli ihme, vaikka ei oltu edes Lapissa.
Ihanat ihmiset. Suomessa sai hyvää palvelua ja ihmiset halusivat
aina jutella, vaikka eivät osanneetkaan kieltä. Tulkkasin vieraille monta hyvää
tarinaa, jotka tapaamamme ihmiset halusivat vieraillemme kertoa. Sam ja Gian
muistelivat vieläkin sitä Viikinsaaren yli 90-vuotiasta rouvaa, joka oli kymmenen
vuotta sitten hypännyt tandem-varjolla.
Entä se sää, jota niin jännitin? Italiassa ja Euroopassa oli samaan aikaan
noin 40 asteen kuolemanhelteet, joten meidän pohjoinen puhuri ja 15-20 astetta ihastuttivat.
Sadekaan ei haitannut. Grillasimme sujuvasti sateessa, kuten kaikki kunnon
suomalaiset.
