torstai 18. huhtikuuta 2019

Beben omenatortun suklainen versio






Edellisessä kirjoituksessa kerroin Beben isoäidin omenatortusta. Tykkäsin tortun pohjasta niin paljon, että päätin kokeilla eri versioita. Bebe sanoi, että sen voi tehdä myös päärynöillä tai lisäämällä taikinaan kaakaota. Päärynät on omenoiden tapaan syytä olla hyvin kiinteitä ja suklaisessa versiossa olisi hyvä käyttää enemmän nostatusainetta. 

Suomessa käydessäni olin jo todennut, että myös Golden Italia -lajike käy perusohjeen mukaiseen torttuun. Samoin suomalainen voi, kunhan jättää suolan lisäämättä. Lisäksi käytin hiivan sijaan leivinjauhetta ja hyvä tuli. Tämä ohje tuntuu siis olevan erittäin anteeksiantavainen. Liian kuumaa uunia se ei tosin antanut kokonaan anteeksi, vaan hiukan kuivui. Emme saaneet selvyyttä, kuka oli kääntänyt hellan yli 200 asteeseen. Kai se sitten minä olin 😄

Perusohje meni siis näin: Muna,sokeri, pehmeä voi, näitä yhtä paljon. Ripaus suolaa, puoli pussia kuivahiivaa, raastettua sitruunankuorta, jauhoa ja jugurttia näppituntuman mukaan, niin että taikina on majoneesimainen. Leivitettyyn vuokaan, päälle kanelia ja uuniin 200 astetta noin 50 min. 

Ensimmäisen päärynäversion tein vaihtamalla puolet omenoista päärynöihin ja ripottelemalla suklaalastuja päälle. Olin suklaan kanssa turhan varovainen, sillä pelkäsin pohjan lässähtävän. Ei lässähdä. Lisää vain maun mukaan. 

Toisessakin suklaisessa päärynäversiossa pidin omenat mukana tuomassa päärynöille vähän happamampaa seuraa. Pohjaan laitoin aika reilusti puhdasta kaakaota, noin reilun puoli desiä. Taikinasta tulikin aika tumma ja pelkäsin, että myös ökkömakea. Niinpä laitoin taas varovasti suklaata päälle. 

Lopputulos oli huikean hyvä. Pohja ei ollut lainkaan ylimakea, joten ensi kerralla laitan rohkeammin suklaata päälle. Tomusokeri saattaisi tehdä hyvää ulkonäölle, niin torttu ei olisi niin musta. Tosin, se syötiin yhdeltä istumalta illallisen päätteeksi. Sillä hetkellä kukaan ei ehtinyt tutkia ulkonäköä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla tortun päälle pekaanipähkinöitä päärynöiden kera. Suussani maistuu, että pekaanin rasvainen pähkinän maku ja makeahko kiinteä päärynä sopivat yhteen. 

Pohja on moneen taipuva, mutta marjapiirakaksi siitä ei ollut. Sergio jo varoitti, että marjoissa on liikaa kosteutta, mutta halusin kokeilla silti. Joo, ei. Marjat painuivat pohjaan ja tortusta tuli liian tiivis. Se syötiin silti toki kokonaan. ”Ei ole sattumaa, että me saksalaiset valitsimme juuri tämän omenan,” Sergio nauroi. Beben suku on nimittäin Saksasta, kuten monen täällä. Eurooppalaiset suvut ovat aina sekoittuneet.