Uskomatonta, kaali on hyvää
Aika
Italiassa on tehnyt taas yhden tehtävänsä. Olen alkanut pitää kaalin mausta.
Erityisesti pidän mustakaalista. Muistan hyvin ensimmäisen kohtaamiseni
tuon mustan, pitkälehtisen kasvin kanssa. Toscanalainen herkku on kypsentää se
öljyn ja valkosipulin kanssa ja tarjoilla paahdetun leivän
päällä.
Ensimmäisen
kerran ravintolassa söin annoksen silkkaa kohteliaisuuttani. Minusta se oli lähinnä
venyvän sitkeää. Vieläkään en rakasta tuota ruokalajia, mutta muuten mustakaalista
on tullut suosikkini.
Nyt on
mustakaalin aika. Se on talvikasvi.
Taimet istutetaan kotipuutarhoissa maahan elokuun lopulla. Naapurini istutti syyskuussa ja hyvin ehtivät kasvaa nekin mustakaalit. Satoa syödään pitkin talvea.
Mustakaali kasvaa kuin palmu. Lehtiä leikataan varresta, joka jatkaa kasvuaan.
Pakkasyö
antaa viimeisen silauksen. Lehdet mustuvat ja käpristyvät ihanan nariseviksi, kuprut
ovat täynnä nestettä. Syksyllä ennen pakkasia kylmäkäsittelyn voi antaa
pakastimessa. Pakastimessa kylmäkäsittelyn saaneet lehdet yltävät lähes luonnon
versioon.
Suomestakin
saa mustakaalia. Yksi ystäväni kertoi, että sitä myydään Tampereen
kauppahallissa ja toinen on kasvattanut sitä itsekin nimellä Nero di Toscana.
Minun herkkuni mustakaalista ovat pesto, keitto ja mustakaalipallot gorgonzolan kera.
Pesto on helppo ja nopea pikaruoka ja sitähän voi tehdä miltei mistä vain. Toki jotkut ruokalahkot väittävät, että ainoa oikea pesto on tehty basilikasta.
Valmistan peston näin:
Raastan
kukkurallisen parmesaania. Minulla ei ole aavistustakaan paljonko, maistelen.
Palastelen
ison valkosipulikynnen.
Otan käden
ulottuville hyvää toscanalaista öljyä.
Ruodin mustakaalia
niin paljon kuin aion pestoa tehdä. Kaalin keskellä oleva kova ruoto otetaan pois.
Mustakaali on siis raakaa. Näin sen kaikki hyvät ominaisuudet säilyvät ja näin
se vasta onkin pikaruokaa.
Käytän joko
pinolia, pähkinöitä tai molempia. Määrä selviää taas maistelemalla.
Sitten
aineksia monitoimikoneeseen. Peston voi tehdä myös nuijimalla. No en ole tehnyt,
olen vain lukenut niin tehtävän. Kuulostaa liian hikiseltä. Pysäytän monitoimikoneen
välillä maistellen ja lisäten sitä tai tätä. Pestoni on siis joka kerta vähän
eri makuista, mutta joka kerta se on ollut hyvää.
Öljyä voit laittaa sitäkin maun mukaan. Onhan tämä jo muutekin aika energiapommi, kun siinä on parmesania, pähkinöitä ja sitten vielä öljyä.
Pestopastaan
tarvitaan sitten tietenkin lisäksi pasta. Keitetään pasta al denteksi ja
sekoitetaan pestoon ja lounas tai illallisen primo piatto on valmis.
Kullakin on oma suosikkinsa mikä pasta sopii minkäkin peston kanssa. Mustakaalin kera me suosimme leveää nauhapastaa. Mieheni veli taas rakastaa paksua piciä, joka on kuin ylilihava spagetti iso reikä keskellä. Myös casarecce tai fusilli käy. Ne ovat molemmat kierteisiä, eli pestoa jää mukavasti pastan mutkaan.
La zuppa di Cavolo nero, eli mustakaalikeitto
Mustakaalikeitto
on ihana talvikeitto ja teen sen samalla tavoin kuin pestokin, eli maistelemalla. Jos on oikein kylmä olo, lisään vähän peperoncinoa eli chiliä. Minulla on purkissa
kuivattuja palkoja kesän sadosta - ja kyllä, meilläkin on kylmä, sillä Toscana ei ole varsinaisesti mikään etelä.
Tarvitaan:
Porkkanoita
pieniksi pilkottuna.
Sipulia tai
purjoa tai molempia silputtuna.
Perunoita
lohkottuna. (Laitan aina liikaa, kuten tämän julkaisun ensimmäisestä kuvasta näet. Varo tekemästä samaa. Peruna syö kaalin ihanan
maun.)
Mustapippuria ja suolaa .
Ruodittua ja
palasteltua mustakaalia. (Laita rohkeasti paljon)
Kypsiä
papuja. Niitähän saa valmiina purkissa tai reipas (kuten naapurini) keittää ennalta valmiiksi itse.
Ensin keitän
porkkanoita ja sipulia/purjoa ainakin puoli tuntia. Mitä kauemmin porkkanoita keittää, sitä
makeampaa nesteestä tulee. Laitan ensin vettä kohtuudella ja lisään matkan
varrella. Laitan suolaa ja mustapippuriakin heti alkuun.
Sitten lisää
perunat ja yleensä vielä suolaa. Kun perunat ovat liki kypsät, lisään mustakaalin
ja kypsät pavut.
Keitto on
parasta seuraavana päivänä lämmitettynä, mutta kyllä se juuri valmistuneenakin
on makeaa.
Keiton voi tarjoilla perinteiseen toscanalaiseen tapaan, eli paahtaa leivän, hioo sen päälle valkosipulia ja asettaa kulhon pohjalle. Päälle annostellaan sitten keitto.
Italialaiset syövät paljon leipää. Onneksi, sillä niin minäkin.
Crochetti di patate, cavolo nero e gongonzola
Mustakaalipallerot ovat näpsä alkuruoka tai lisäke. Ne ovat palloja, joissa on perunaa, mustakaalia ja gorgonzola-juustoa. Ehkä myös tavallinen sinihomejuusto käy, jos Suomessa ollaan ja sitä saa helpommin.
Keitä perunalohkot ja pieneksi silputtu mustakaali minimaalisessa vedessä. Ole varovainen suolan kanssa, sillä juustohan on suolaista.
Jos mustakaali-perunakeitos ei keittäessä kuivunut riittävän kasaan, ota siitä keitinlientä vähemmäksi ja siirrä talteen. Minä tein ensimmäiseksi virheen ja jätin keitokseen liikaa vettä ja palloista tuli lättyjä. Hyviä olivat nekin.
Jos et silpunnut mustakaalia riittävän pieneksi, voit surauttaa seoksen sauvalla. Lisää sen jälkeen gorgonzolaa seokseen makusi mukaan ja muotoile seoksesta palloja. Käytä palloja uunissa 180 asteessa noin 20 minuuttia.
Netin ohjeessa määräsuhteet olivat näin: 2 perunaa, 100 grammaa mustakaalia ja 40 grammaa gorgonzolaa. Minä laitoin juustoa vähemmän.
