Tällaiset olivat Melissan, 3v, ristiäiset

Olen vuoden aikana vieraillut sekä italialaisissa ristiäisissä että hautajaisissa. Olin yllättänyt, että tavallaan ne ovat koruttomampia tilaisuuksia kuin luterilaisilla. Ensinnäkin katolilaiset eivät juuri laula, eivät edes jumalanpalveluksissa. Sen sijaan seurakunta siunaa ja ylistää papin perässä Jumalaa ja pyhimyksiä. Ystäväni Beben isä vaihtoi katolilaisuuden protestanttisuuteen juuri tästä syystä: hän nautti laulaa, vaikka laulut meillä luterilaisilla tai protestanteilla eivät olekaan erityisen svengaavia.

 

Lauantaina olimme ystäväperheemme tyttären ristiäisissä. Ristittävä Melissa oli kolmevuotias, mutta sitä ei kukaan missään vaiheessa pitänyt kummallisena. Perhe nyt ei vain ollut aiemmin ehtinyt hoitaa asiaa, vaikka ihan kunnon katolilaisia ovatkin.
Italiassa lapsella on usein nimi jo silloin kun häntä aletaan suunnitella. Lapsestani tulee sitten se tai se. Lapsen sukupuoli hankitaan tietoon heti ja nimi kerrotaan julkisesti kaikille jo kun lapsi syntyy. Täkäläisiä hämmästytti, kun kerroin meneväni Suomessa ristiäisiin ja olevani kummi, enkä tietäisi lapsen nimeä ennen kuin pappi sen lausuu koko ristiäisväelle. Ja vielä enemmän heitä hämmästytti, että ei ole kummallista, vaikka lapsen nimi vaihtuisi vielä ristiäisaamuna.

Melissan kera Certaldon kirkossa kastettiin samalla kertaa kaksi muuta pienokaista. He olivat alle vuoden vanhoja, mutta kuitenkin vanhempia kuin Suomessa ristittävät tapaavat olla. Kolme perhettä seisoi ringissä kastemaljan ympärillä ja pappi kiersi lapselta toiselle siunaamassa.

Kastettavilla olivat tavalliset kauniit asut. Ei siis kastemekkoja edes pienimmillä. Suuri kastemalja seisoi koristeellisten kullattujen jalkojen varassa alttarin edessä. Melissa on jo iso tyttö, mutta niin vain äiti nosti hänet kastemaljan reunalle ja hänen päänsä kastettiin kastevedellä.

Ihan kuten meillä luterilaisillakin, oli lapsilla kummit ja kummin oli oltava katolilainen. Minua ei siis voitu ottaa tähän tehtävään, mutta mieheni Sergio ja Bebe olivat kunnioitetut kummit. Kastettavan vanhemmat ovat meidän ja erityisesti tietenkin Beben ja Sergion ystäviä, jopa suojatteja. Albanialaisperhe on vastaavasti iso apu meille aina kun tarvitaan voimaa, polttopuita, hunajaa tai muita luonnonantimia. 

Pappi siunaa lapsen tekemällä öljybalsamilla ristin tämän otsaan. Papin jälkeen vanhemmat ja kummit tekevät ristinmerkin siinä kun meillä siunataan lapsi asettamalla kädet yhdessä lapsen pään päälle.

Koska katolilaisilla on paljon pyhimyksiä, luetellaan muutama suojaksi lapselle. Yleisö vastaa jokaiseen kohtaan pyytämällä suojaa yhdessä. Liturgiassa myös luvataan jättää saatana. Saatana on muuten italiaksi satana.

Kolmen lapsen kaste vie noin puoli tuntia ja sen jälkeen menimme jäätelölle. Ristiäisten jälkeinen ohjelma riippuu täysin perheestä. Osa kestitsee samoin kuin Suomessa. Me annoimme lahjat kaikille perheen lapsille. Ostimme kaikille kirjat ja niiden pohtiminen olikin ihanaa. Erityisen ilahtunut olin siitä, että perheen kymmenvuotias poika piti valitsemastani kirjasta. Ostin kaikkien vastustuksesta huolimatta Harry Potterin ensimmäisen kirjan suunnitellen ostavani loputkin, jos poika pitää siitä. Muiden mielestä poika olisi liian pieni vielä Potteriin. Höpön löpöt. Potter on paras lukutoukalle pojalle.

Hautajaisiin jouduimme ihan yllättäen. Naapuriperheen jo vanha isä oli ollut huonona, mutta loppu tuli sitten kuitenkin odottamatta. Halusimme osallistua muistotilaisuuteen, vaikka tunsimmekin lähinnä perheen tyttären ja hänen äitinsä.

Vainajaa käytiin tervehtimässä sairaalan kappelin vieressä olevissa huoneissa. Pitkän käytävän varrella oli useita huoneita, joissa jokaisessa oli arkussa vainaja, sillä sairaala on aika suuri. Jokainen arkku oli auki ja vieraat ja omaiset kävivät tervehtimässä kuollutta. Minä jäin kauemmas, koska en tuntenut perheen isää.

Vainaja siunataan Italiassa lähes välittömästi. Isä kuoli aamulla ja seremonia oli jo iltapäivällä. Kysyin asiasta ja syy on ruumiin säilyminen. Kuolleita on isossa maassa niin paljon, ettei kylmätiloja ole kaikille ja kuumuus saa ruumiista nopeasti otteen.
Toisaalta vainaja saattaa odottaa krematoriota kuukaudenkin, eli siellä kylmälaitteita on. 

Tällä kertaa sekä kappeli että krematorio olivat sairaalassa. Kukin saapui sinne itselleen sopivissa vaatteissa, jotka olivat hyvinkin tavalliset. Vain lähimmät lähtivät saattamaan vainajan maallisia jäännöksiä sukuhautuumaalle Firenzeen. Tilaisuus oli aika koruton ja sairaalan kappeli pelkistetty, vaikkakin katoliseen tapaan siellä oli pyhimyskuvat ja Neitsyt Maria.

Maassa on tapana, että kadunvarsille liimataan A3-kokoinen valkea julkiste, jossa lukee kuolleen nimi ja syntymä- sekä kuolinaika. Hyvin samanalainen kuin meidän kuolinilmoituksemme, mutta me julkaisemme sen lehdessä ja italialaiset liimavat sen kadunkulmaan.

Moni kuolee Italiassa kotiinsa, kuten esimerkiksi Sergion äiti. Hän halusi nukkua pois tutussa paikassa poikiensa ympäröimänä. Tuhkia ei saa sirotella mereen, mutta sinne Sergion äiti halusi tulla jätetyksi. Äidin toive on lakia vahvempi ja niinpä perhehautuumaalla ruukussa on tavallista takkatuhkaa.

Tekstiä on editoitu 2.12.19, kun kuulin, että kaikkia vainajia ei suinkaan polteta heti, vaan osa joutuu odottamaan vuoroaan hyvinkin pitkään. Siunaus sen sijaan on nopeasti kuoleman jälkeen.